Tervakosken kirkko kantaa kylän historiaa jo 90 vuoden ajalta
Janakkalan seurakunta juhli sunnuntaina 18.10. Tervakosken kirkkoa, joka on palvellut kyläläisiä jo yhdeksän vuosikymmenen ajan. Juhlavuosi kokosi kirkon täyteen seurakuntalaisia kunnioittamaan ja muistelemaan rakennuksen merkitystä paikkakunnalle.
Juhlapäivä alkoi 90-vuotisjuhlamessulla. Liturgina toimi kirkkoherra Miikka Anttila, saarnan piti Anu Vaarnamo ja musiikista vastasivat kanttori Tapio Mäenpää sekä kamarikuoro. Tekstejä luki Juha Lamberg ja avustamassa olivat diakonit Päivi Harju ja Ritva Voivala.
Messun jälkeen nautittiin yhteinen keittolounas seurakuntasalissa, minkä jälkeen juhlaväki kokoontui takaisin kirkkoon juhlaohjelman ääreen. Lounaan ja juhlan päättäneen kakkukahvien tarjoilun hoitivat Toivan Martat.
Kyläläisten oma kirkko
Juhlan avasi kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Marianne Tapaninen, jolla on muistoja kirkosta jo 50-luvulta alkaen, jolloin he lapsuuden perheen kanssa tulivat joulukirkkoon hevoskyydillä.
Juhlapuheessaan kirkkoherra Miikka Anttila nosti esiin kirkon syntyhistorian poikkeuksellisen luonteen. Tervakosken kirkko ei syntynyt seurakunnan aloitteesta, vaan paikallisten asukkaiden omasta tahdosta.
–”Olihan varsin piinallista istua hartaushetkessä samassa huoneessa, kuin missä edellisenä iltana oli tanssittu ja johon huoneeseen hyvinkin iloisten elokuvien katsojat olivat pyrkimässä jo loppuvirren aikana”, lainasi Anttila Tervakosken Pikkukirkkoyhdistyksen vuoden 1936 toimintakertomuksen tekstiä.
Tervakosken Pikkukirkkoyhdistys oli perustettu vuonna 1935 kirkon rakentamista varten, ja sen aktiivinen työ johti kirkon valmistumiseen heti seuraavan vuoden lopussa. Tervakoski Oy tuki hanketta lahjoittamalla tontin sekä osallistumalla rakennuskustannuksiin. Kirkko rakennettiin Toivan kartanon riihestä saaduista hirsistä.
Talkootyön täydellinen tulos
Kirkko on mainio osoitus siitä, mitä yhteisöllisyydellä voidaan saada aikaan.
– Tämä kirkko on todistus tavallisten seurakuntalaisten aktiivisuudesta. Vaikka sitä kutsutaan pikkukirkoksi, kyseessä ei ole rukoushuone, vaan täysimittainen kirkko, jonka syntymisessä kyläläiset olivat ratkaisevassa roolissa, Anttila kertoi.
Kirkko oli aina 1970-luvun alkuun asti Pikkukirkkoyhdistyksen omistuksessa, kunnes yhdistys luovutti kirkkorakennuksen ja muun omaisuutensa korvauksetta Janakkalan seurakunnalle. Vastavuoroisesti seurakunta rakensi kirkon yhteyteen seurakuntakeskuksen.
Juhlapuheessaan Anttila kertoi myös kirkon rakentamiseen liittyvästä yksityiskohdasta. Aikoinaan vuorineuvos Gösta Serlachius oli varoittanut rakentamasta liian täydellistä pikkukirkkoa, sillä se saattaisi estää myöhemmän suuremman kirkon rakentamisen paikkakunnalle. Vuorineuvokset toive ei tainnut toteutua.
– Tästä tuli liian täydellinen, Anttila totesi hymyillen.
Muistot elävät seinien sisällä
Juhlaohjelmassa kuultiin Toini Turusen lausumana Vähikkälästä kotoisin olevan Tatu Mäenpään juhlaan kirjoittama runo Pikkukirkon sydän. Runo kuljetti kuulijat kirkon rakentamisen vaiheisiin, sen sodanaikaiseen merkitykseen sekä vuosikymmenten aikana kirkossa työskennelleiden ihmisten pariin.
Runon keskeinen viesti kiteytyi ajatukseen siitä, että kirkon todellinen voima ei ole pelkästään rakennuksessa vaan ihmisissä.
”On kirkkomme pieni, ei silti suotta, ole kirkon henki kyläläisissään.”
Juhlassa kuultiin myös oopperalaulaja Pekka Kuukan lauluesitykset sekä muistoja kirkon vaiheista. Omia kokemuksiaan ja havaintojaan jakoivat eläkkeellä olevat Tervakosken diakonissa Anneli Jokimies-Lepistö ja suntio-vahtimestari Hilkka Heino sekä seurakuntalaisilta koottuja muistoja kertoi nykyinen diakoni Ritva Voivala.
Puheenvuoroissa nousi esiin sama teema: Tervakosken kirkko on ollut aina tärkeä kohtaamispaikka. Se on nähnyt kasteet, vihkimiset ja vainajien siunaamiset, sekä paljon tavallista arkista elämää vuosikymmenestä toiseen.
Yhdeksänkymmentä vuotta vihkimisen jälkeen Tervakosken kirkko on aktiivisessa käytössä. Siellä vietetään jumalanpalveluksia, kirkollisia toimituksia, tilaisuuksia ja musiikkitapahtumia sekä kokoonnutaan monenlaisissa pienryhmissä. Pikkukirkolla on suuri paikka tervakoskelaisten sydämissä.
